Tuliniekan tarina

Etäänpänä eilisestä, toissapäivää tuonnempana ol' taivas kesken takomatta, kaarta puolet punomatta leikki lasna Lekkolainen, vuorenväkeä huvitti päällä korkean kallion, vankan vuoren hartehilla taiten taiteili tulia, lauloi lieskat leiskumahan

Siitä kimposi kipuna pahaan paikkaan palamahan poltti pajut, koivut kaatoi, tammet tulella tuhosi siinä paloi metsän muo'ot Tapion tanteret tuhaksi

Eipä mielly tuohon Ukko, taatto taivainen tykästy lähetti Lekolle tulisen, pitkäisen poialle puhutti kaivoi kuopan vuoren päähän, kuilun kamalan koversi

Satoi siihe vettä vuo'en, vuo'en toisenkin valutti Lekolle leikkikehäksi, tanterelle tuorehelle: "Siihen virvasi viritä, työskentele tuliasi niin et tehne tuhojasi, sulosaloja satuta!"

Tuopa leino Lekkolainen, Lekon poika, leikin herra loihtihe tulet ve'enkin päälle, talituikut tuuitteli viestiksi vieraille venoille, ou'oille uiville ohjeheksi esteeksi etelän eksyväisten, pohjan poloisten poluksi idän impien iloksi, lumoksi lännen lempiväisten.

- Mikko Savolainen